Nyt olen iloinen kaikesta jäätelöstä, patukasta ja muusta sen sellaisesta lipsahduksesta huolimatta, kun paino laski 1,6kg yön aikana! :) Eikä minulle niin ole väliäkään, vaikka päivisin painaisinkin sen 97, mutta pääasia on se, että aamulla saan motivaatiota jatkaa koko päivän ja illan. Ihan vain sen takia, jotta seuraavaakin aamuna olisi yhtä kiva yllätys edessä :) 
Nyt, kun alkuhuuma on jo tästä touhusta lähtenyt, alkaa motivaatio olla tosiaan välillä kateissa. Tsempparille en kehtaa soitella, sillä en tarkalleen tiedä, kuinka hän haluaa itse vapaa-aikansa viettää. Toisinaan tekstarien välitykselläkin saa paljon iloa irti kuitenkin. Tässä vaiheessa alan tosiaan etsiä motivaatiota muualtakin.

1. Ykkösmotivaattorina minulla taitaa ensimmäisenä olla oma perhe ja suku. Kaikilla on ollut omat ajatuksensa painonpudotusbuumistani (ei tätä heiltä voi kuitenkaan salata). Osa kannustaa, osa epäilee ja osa ivaa. Onneksi suurin osa perheestäni on samalla tavalla ylipainoisia, niin saan tästä motivaatiota. Jouluna, kun suku kokoontuu yhteen, minä aion näyttää heille kaikille. Kaikille! Että minusta on tullut hoikka tyttö. Hahaa!
2. Joka paikassa sanotaan, että pitäisi hankkia laihdutuskaveri, joka ymmärtää. Minulla tämä on hieman toisinpäin. Minulla on laihdutuskaveri; hän ei vain tiedä sitä. Laihdutuskaverini on erittäin hyvä ystäväni, joka on myös ikänsä paininut ylipainoa vastaan. Ei hän sitä minulle ääneen usein ole sanonut, mutta painiipahan vain. Ja epäonnistuu. Kilpailunhaluinen kun olen, haluan nähdä hänen äimistyneen ilmeensä, kun seuraavan kerran tapaan hänet. Hoikkana tyttönä. 
3. Sitäpaitsi kun tätä touhua ajattelee, laihduttainen ei olisi kovinkaan vaikeaa, jos laihdutettavana olisi 3, eikä 30 kiloa. On paha lähteä liikkeelle järjettömän kokoisena, kömpelönä ihmisenä. Kun taas se muutama kilo voisi hyvinkin lähteä parin viikon pikku laihdutuskuurilla. Eli. Ajattelen sitä, kuinka sitten joskus laihana ihmisenä lihon vähän, ja jaksan oikeastikin lähteä juoksulenkille, kun ei ole enää näitä kiloja raahattavanani. Täten joskus, kun tämä kauhukuuri loppuu, voin käydä syömässä piiiiitkästä aikaa jossain täydellisessä ravintolassa. Ja seuraavana päivänä juosta kalorit pois! :) Ylipainoisena sitä on tullut aina ajatelleeksi, että olen jo lihava, ei tarvitse vaivautua.

Nämä kolme, enemmän tai vähemmän kilpailunhaluista kohtaa, olkoon omia motivaattoreitani nyt. Pitää keksiä enemmän sitten joskus, kun taas oksettaa ja itkettää. Vielä tämä päivä pitäisi mennä pelkillä pirtelöillä, huomenna saan jo keittoja, kun on tapaaminen tsemppari/konslulentti/valmentajan kanssa :)