On helppoa kävellä kaupassa karkkihyllyn ohi. On helppoa vaikka kiertää suuret toritapahtumat, joissa on herkkuja tarjolla. On helppoa kävellä nälkäisenä ravintolan ohi. "Meni jo, en aio kääntyä takaisin. Nyt kotiin juomaan lasi vettä."

Mutta.

Entäs sitten, kun ruokaa/karkkeja/naposteltavia ei pääse minnekään pakoon? Sosiaaliset tilanteet ja työpaikka ovat minulle tällaisia paikkoja. Monta tuntia "vankina" siinä herkkujen edessä kysyy todella rautaista mielihalujen vastustuskykyä, jota minulla ei ilmeisesti ole.
Koen itseni voittajaksi, kun ajattelen: "Jos nyt vain muutama." ja pysyn siinä muutamassa.
Tänään en pysynyt, vaikken ole ollut tällä dieetillä edes kokonaista viikkoa. Töissä oli hieman pähkinöitä tarjouksessa...

Uudesta valmentajasta pari ajatusta... Pidän siitä, että hän mittaa minulta painon lisäksi kaikki muutkin arvot joka käynnillä. (Edellinen valmentaja otti kaikki vain kuukausittain.) Nyt saan heti tietää ja nähdä paperilla, mitä liian vähäinen veden juonti tekee dieetille. Joka 30min väli käyn juomassa kuuliaisesti vettä. Toivottavasti tämä meno jatkuu vielä seuraavallakin viikolla :)