Tuntuu siltä, että kiireessä ja v*ttuunnuksessa on kaikki sallittua. Vaikka päiväni onkin ollut näin yleisellä tasolla ihan hyvä, niin siitä huolimatta harmitti tänään tosi paljon, kun pakostakin tuli rikottua dieettiä.
Aamulla jo kauheassa kiireessä huomasin, että nutrilettpatukat olivat loppuneet ja kovasti ajattelin hakea niitä kaupasta lisää jollain tauolla. Kyllä vain, ehdin kauppaan kauhealla kiireellä, mutta jostain syystä siellä ei kertakaikkiaan myyty ateriankorvikepatukoita. Alpenit, Fitnessit ja muut sen sellaiset löytyi kyllä, mutta ei laihdutustuotteita. Harmitti tosi paljon. Ajattelin ottaa jonkin myslipatukan. Mutta sitten Toisaalta... Jos myslipatukassa on melkein yhtä paljon hiilareita, kuin lempparikekseissäni: Fanipaloissa... Niin miksei fanipaloja...? Toki tutkailin per patukka -tietoja ja fanipalathan ovat paljon pienempiä, mutta silti. Jos kerran dieettiä piti rikkoa, niin siitä vaan. Anti mennä. Nyttemmin tuntuu kamalalta. Mutta onneksi en enää näin illalla ystävieni kanssa juonut muuta kuin vettä ja tuli tanssittua aika paljon kaloreita pois. Ainakin hiestä päätellen. Sormet ristiin ja huomenna uusiksi (taas kerran).
Toisinaan mietin, että kuinka monta kertaa annan itseni tehdä näitä tällaisia repsahduksia ja kuinka paljon ne oikeasti vaikuttavat? Kyllästynköhän ikinä tähän "voi ei, taas repsahdin" -tunteeseen? Toisaalta olen kyllä aika huoleton siinä mielessä edelleen, että minun dieettini, minä saan tehdä tämän juuri kuten haluan, niin kauan kunhan paino putoaa. Ja kunhan se putoaa oikein. Sen asian varmistaa tsemppari :) 
Homma hanskassa, hanskat sipsipussissa :)