Rasittavaa, kun tietää itse olevansa itsestään vastuussa. Onneksi nyt ei ole työvuoroja hetkeen aikaan, niin ei tule mässytettyä karkkia eikä sipsiä. Todella rasittava työpaikka olla yksin ja kyllästyneenä, kun ei ole muuta tekemistä kuin vanhasta tottumuksesta mässyttää menemään. Ja tsempparille puhuminen ei tunnu auttavan sitten yhtään, koska ratkaisu on se, että siirretään vain toiselle tasolle. Syynä se, että kehoni ilmiselvästi haluaa enemmän ruokaa. Just joo. Vaikka saisin kaikki kanat ja marjat maailmassa, mutta en minä niitä halua syödä. Mieli tekee sipsiä ja karkkia. Kanat ja marjat on vain psyykkisesti helpompia korvata sipsillä kuin pirtelöt. Suututtaa. Pitäisi ottaa kahden viikon loma kaikesta, niin ehtisi keskittyä laihduttamiseen, eikä olisi alituinen kiire, stressi ja paine joka sitten aiheuttaa tunnesyömistä ja sellaista ns. "fuck it" -syömistä. Mutta syyslomaakaan ei ole tulossa. Seuraava loma olisi jouluna oikein kunnon loma, mutta silloin haluaisin olla jo 10kg kevyempi. Ja tuntuu siltä, että se ei onnistu ilman sellaista uudelleenkäynnistävää lomaa. Rasittaa, ärsyttää, itkettää... Tsemppari lässyttää faktoja ja silittelee päätä, kun minä kaipaisin suoria käskyjä. Ei niistäkään varmaan apua olisi, mutta olisi niin mukava syyttää jotakuta muuta omista virheistä. Suututtaa vielä enemmän.
Illalla voisi ottaa pientä kuntopiiriä taas, jos lihakset jaksaa. Mutta ei siitäkään hyötyä ole. Aamupaino oli 90,5. Ärsytti.