"No, kun nyt kerran on tänne asti lähdetty, niin kai minä voin yhden aterian... No jos vielä jälkiruokaa... Ja kahvin kanssa jotain... Kun nuo muutkin syö..."

Tässäpä ajatusmaailmaani tältä viikonlopulta. Matkailu ja reissussa oleminen tuntuu itselleni olevan todella vaikea paikka. Jos matkustaa täytyy yhteen soittoon yli tunti, niin heti pieni mukavuudenhalu nostaa päätään. Pitkät junamatkat turvottaa, väsyttää, uuvuttaa, ärsyttää... Eli kai minulla sitten on oikeus syödä pullaa? Naurettava ajatusmaailma, mutta sitäkin todellisempi. Paikan päällä junan ollessa perillä muu seurue haluaa mennä syömään. Kaivanko esiin nutrilett-patukan hienossa ravintolassa ja herätän kummastusta ja kysymyksiä vai otanko jotain kevyttä syötävää.....? No oikeastaan, jos nyt kerran ollaan jotain muuta syömässä, niin kai sitä voi sitten kerralla ottaa jotain, mitä oikeasti haluaa syödä. Ranskalaisia ja hyvä pihvi. Oli muuten syntisen hyvää.
En ole paljon edes tämän kuurin aikana reissannut. Pieniä kyläilyjä on tullut, mutta aika hyvin olen pysynyt ruodussa. Nyt, kun suuremmalla ja vähän vieraammalla porukalla tuli lähdettyä, niin tuli sellainen olo, että en viitsi tehdä laihduttamisestani numeroa. Ei siitä varmasti numeroa olisi tullutkaan, mutta en halunnut nostaa koko asiaa esille.
Reissussa oli hauskaa, mutta nyt en ole edes halunnut käydä puntarilla. Ehkäpä ensiviikolla voisin käydä, jos hyvin käy... Jos uskallan. Heh. :)