Kun sitä painaa sen satakiloa ja alkaa läskit roikkua joka puolelta, sitä helposti ajattelee, että antaisi mitä vain, että voisi olla laiha. Voisin tehdä mitä vain, syödä mitä vain, jotta voisin olla laiha.
Silti löydän itseni miettimästä Cambridgen lopettamista.

Tänään kylläkin oksettaa ja itkettää myös sen takia, että eilen tuli syötyä hiilihydraattia aika reilulla kädellä. Tämä on siis varmaan verrattavissa uuteen aloitukseen. Eli ensimmäiseen päivään. Eli oksettaminen ei ole uutta. Siihen ainakin tuudittaudun. Toivon todella, että huomenna tuntuisi taas siltä, että jaksan tällä kuurilla eteenpäin. Mahassa kiertää koko ajan ja tuntuu turvonneelta. En ole edes halunnut laittaa kännykkäni sovellukseen, Weight watcheriin, tämän päivän 200gramman nousua, etten siitäkin puhkea taas kyyneliin. Heh.

Ukkeli yritti piristää ja yllätti. Toi telkkariin lisää katseltavaa Anttilasta :)