Antaisin vaikka vasemman jalkani juustonaksupussista, vaikka ensimmäinen päiväkään ei ole vielä täysin päätöksessään.
Sheikit tökkii jo toden teolla ja ajattelin kysäistä valmentajalta, josko saisin siirtyä viidestä ateriasta vain kolmeen. Ei enää pussin puolikkaita. Sillä jokainen ruokailukerta tuntuu kertakaikkiselta pakkopullalta ja nyt iltapalalla oli jo pakko hieman huijata ja ottaa jotain suolaista pirtelön kanssa. Yhden suolakeksin soin itselleni.
Toisaalta löysin myös yhden pirtelön, joka menee alas ilman yökkörefleksiä. Mansikka. Ja vaniljakin on toisaalta ihan ookoo verrattuna suklaaseen. Päivä on kylläkin mennyt netissä vanhoja cambidge foorumeita tutkaillessa. Mikä on pahaa, mikä on hyvää? Huomenna ajattelin kokeilla minttusuklaapirtelöä; siitä ovat tuntuneet nirsoimmatkin tykkäävän.
En myöskään meinaa malttaa odottaa, että parin viikon päästä saisin kokeilla patukoita. Kaipaisin kovasti jotain pureskeltavaa. Toivottavasti en ainakaan kovin pahasti sitä odotellessa repsahtele. Tänäänkin haettiin mielenlujuutta kovasti, kun ystäväni halusi käydä roskaruokaravintolassa... En halunnut hänelle kertoa pikku kokeilustani, joten menin mukaan ja vaikka olikin huutava nälkä, en tilannut mitään. Hahaa!
Periaatteessa kyllä nyt ekana päivänä on tuntunut olo ihan ookoolta, vaikka moneen kertaan on jo tälle päivää tullut punnittua, että onko tämä todella sen arvoista... Ja löytäisinkö jonkin samanlaisen paaston paremmalla ruualla jostain... Mutta mennään nyt näillä vielä. Pääkipukin alkaa kyllä jo nostaa päätään. Ei muuta kuin vettä vaan.