Ukko on vähän uhitellut, että vuosipäivänä veisi minut ulos syömään jonnekin vähän parempaan pihvipaikkaan. Ihana idea, mutta kun olen dieetillä! Kanaa ja kalaa saisin toki syödä, mutta hyvät ravintolat valmistaa kaiken aina epäterveellisimmillä tavoilla, mitä ihminen voi tietää! Sitäpaitsi jos olen mennäkseni ravitolaan syömään ja syön kuitenkin jotain, mikä dieettiin ei kuulu, niin samahan se sitten on... Ehkä...
Joka tapauksessa olen dieetillä ja olen miettinyt, että itse olen juurikin enemmän tätä tyyppiä, että paino tippuu (jos tippuu) hitaasti juurikin sen takia, että napostelen vähän väliä jotain pientä namia. Näin ollen minulle ei kuulu se 2000kalorin ravintolaillallisen riemu kertarysäyksellä; minähän napostelen saman kalorimäärän edestä kaikkea muuta. Olisi eri, jos olisin nyt 1,5kk ollut täydellisellä paastolla. Saattaisin itselleni suodakin ravintolaillallisen. Mutta kaikkien näiden kitkattien, minisipsiannosten ja alkoholimäärien jälkeen en aio sitä tehdä. Sen sijaan aion jatkossakin olla soimaamatta itseäni, jos pystyn ottamaan naposteltavaa järjen rajoissa ja niin, että paino jatkaa tippumistaan.
Mitenhän tämän kertoisi tuolle parisuhteen toiselle osapuolelle...? :)