En ole ikinä näin kovasti yrittänyt tämän "ei jaksa" -vaiheen ylitse. Yleensä olen luovuttanut paljon vähemmällä. Kai nyt vaikuttaa se, että on muutamassa viikossa niin paljon kiloja lähtenyt, enkä millään millään millään haluaisi niitä takaisin enää ikinä.
Tämä flunssa ja kuume eivät auta asiaa yhtään, sillä sairaana sitä vain haluaisi kuunnella kehoaan ja antaa periksi. Olen jostain lukenut, että kehoa ei periaatteessa kannattaisi kuunnella alkuunkaan, jos kehoaan haluaa muokata. Keho antaa varmasti periksi ja siinä vaiheessa mielen täytyy olla luja ja järkkymätön. Siinäpä sitä varmasti onkin suurin syy, miksi olen pläski. Olen tullut liiaksi ajatelleeksi kehon hyvinvointia. No more!
Voi, kun saisin vain olla kaikki päivät kotona omassa kuplassani ja pitää mielen kiireisenä kutomalla, askartelemalla, soittamalla, kirjoittamalla... Ihan millä tahansa. Koulussa mieli pysyy liian kiireisenä. Niin kiireisenä, ettei oikein meinaa ehtiä juomaan eikä syömään ja sitten on kamala nälkä ja siitä seuraa pannukakkuja ja siirappia. Kamalaa. Nyt joku statsi pitäisi löytää!
Olen päättänyt, etten edes aio käydä puntarilla ennen seuraavaa punnituskertaa. Pidetään vain sormia ristissä, ettei olisi tullut yhtä kiloa lisää viikon aikana. Sitten olen kyllä onnellinen nainen, jos paino on pysynyt edes samassa, kuin viimeksi. Halle.