Aina ne tulee, joka kuukausi.
Ja sekaavat koko systeemin. Joka paikkaan sattuu, inhottaa, oksettaa, pyörryttää, harmittaa, päätä särkee...
Suklaa ja rasva ovat ainoat parannuskeinot. 
Poikaystäväkään ei osaa reagoida tähän aikaan kuusta muuten kuin ainoalla hyväksi havaitsemallaan tavalla:

"Haluaako kulta lisää suklaata? Voisin hakea kaupasta."
"Voisin viedä sinut tänään ulos syömään."
"Tilaisinko sinulle pizzaa kotiinkuljetuksella?"
"Sinähän et ole vielä avannut suklaajoulukalenterisi luukkua tänään."

Hyvin ukko on oppinut käsittelemään räjähdysaltista pommiaan, mutta se näkyy sitten taas puntarissa. Tällä hetkellä voin sanoa, että joka paikka on niin kipeä, ettei voisi vähempää joku puntari kiinnostaa. :D