Nälkä ja sosiaaliset tapahtumat vaivaavat. En vieläkään haluaisi kertoa tutuilleni, että yritän laihduttaa. Varsinkin, kun tällainen kamala nälkä kalvaa koko ajan.
Koko ajan käy mielessä, että tekisi mieli syödä edes pieni slaissi pizzaa... kourallinen popcornia, tai lautasellinen pastaa. (Pitääkö pastamainoksia olla näin julmetun paljon televisiossa? Kaikki ketsupit, kastikkeet, pizzamainokset... Kaikki käyttävät pastaa jossain osassa mainostansa!)
Se, mitä tämän dieetin aikana on tullut pohdittua jo moneen kertaan on se, että pystyisinkö tähän ilman Cambridgea? Pystyisinkö tähän niin, että söisin muuten vain terveellistä ruokaa viisi kertaa päivässä ja liikkuisin enemmän? Onko pakko syödä näitä karseita pussiruokia. Vastausta en tiedä tarkkaan, mutta jos pohjaan vanhoihin kokemuksiini, niin tämä touhu kestäisi kuukauden ja sitten taas lipsuisin.
Cambridgessa suurin huono puoli on juurikin se, että olen kovin haluton ruokailemaan. Ruoka on kamalaa, hyvin usein jää puolet ateriasta syömättä. Hyvä puoli on taas se, että kiloja lähtee ennennäkemättömän nopeasti. Hyvä puoli on myös konsultantti, jonka luona saa käydä. Vieras ihminen, joka tsemppaa eteenpäin. Toisaalta, jos saan maksaa 10e per 10min punnitus... Ilman sen kummempia tsemppaamisia...
Terveellinen ruoka ja itsekuri... Siinä on toki hyvä puoli se, että saisin syödä hyvää ruokaa, mutta huonona puolena varmasti se, että siitä on helpompi lipsua. Ei ole sitä fyysistä pelkoa, että jos nyt syön pussin sipsiä, niin tulee päänsärky. Ja sen kautta alan ajatella asiaa toisin. Ehkä tämän kerran...
Huooh. Toivottavasti tämän päivän ponnistelut vain ovat saaneet minut vähän lähemmäs tavoitteitani. Jos ei, niin........ Murh! :D