Ikinä en ole tätä termiä kunnolla ymmärtänyt, sillä en ole onnistunut laihtumaan edes sen vertaa, että olisi jotain takaisin lihottavaakin. Nyt alan ymmärtää tämän termin kokonaan. 86,5... 88,1... 86,2... 87,7... Todella rasittavaa! Voisinpa pitää itsekuristani kiinni edes sen verran, että pääsisin viimein sinne 85kiloon.
Toisaalta alan jälleen havaita yhtenäisyyden menkkakierron kanssa ja kuinka on nyt todella luonnollista, että haluan syödä taas mm. kaiken. Asiaa ei auta yhtään syysloman kommuunielämä eli se,että kotona on koko ajan asumassa n. 1-6 vierasta ihan yötä myöden. Sipsiä ja makeisia on koko ajan läsnä ja aina JOKU saa mainion idean: "Hei, tilattaisko pitsat?" Tai siis... Kuinka paljon itsekuria voi pienellä (tai tässä tapauksessa erittäin lihavalla) ihmisellä olla?! Tuntuu siltä, kuin olisin itse kolmannen maailmansodan yksinvaltuutettu voittaja, jos pystyn sanomaan ei ulkonasyömiselle ja ottamaan pirtelön.
Ja enemmän kuin kerran päivässä tulee sanottua: "Sitten, kun tämä koulujakso on ohi." Vielä muutama viikko, niin kalenteri tyhjenee ja saa alkaa valmistautua jouluun laihduttamalla tosissaan. Kaipaisin vain edes pientä vapaahetkeä. Tai oikeastaan vähän suurempaa, koska pienet vapaahetket pitää kuluttaa täysin omaan itseensä vaikka hyvän kirjan parissa.
Hyvää Jojon odotusta vain kaikille!